SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen on ilmaissut halunsa luotsata hahmotonta puoluettaan keskustan suuntaan. Matka näyttää kuitenkin olevan pitkä. Pestinsä alkajaisiksi Urpilainen sai ilman omaa ansiotaan rangaistuspotkun, mutta loka ei lentänyt edes maalipuihin asti ja 20000 euron paikka tuhrautui hymistelyyn ja hyssyttelyyn. Toki on huomattava, ettei SDP:llä ole kauheasti kanttia elämöidä, koska puhdasta vaalirahaa ei löydy senkään pusseista.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Joka tapauksessa vastaiskun pitäisi tulla järjestelmän sisältä, sillä kansa on tyhmää kuin keskustan kenttäväki. Aiemmin yliolentoina esiintyneille kärkimiehille sallitaan lastentarhatasoiset selitykset, joiden mukaan yksi ei tiedä, toinen ei muista ja kolmas ehtii unohtaa. Median kiusaamina vielä pidetään näitä ajojahdin kohteeksi joutuneita urhoja. Kaikki näyttää olevan mahdollista.

 

Turvatusta selustasta huolimatta syke nousi varmasti joka miehellä. Matti Vanhanen, jolla ei ole Jarmo Korhosen pelimiehen taitoja, vetäytyi ylimielisyyden suojiin ja pakeni varmemmaksi vakuudeksi maasta. Yllättäen tiukimmille joutui Korhostakin ketterämpi Mauri Pekkarinen, joka näihin asti on pitänyt tapanaan tietää, muistaa ja olla unohtamatta. "Eihän voikaan tehdä mitään väärää, jos ei muista?" kyseli tilapäisesti taantunut ministeri oikeusasiamieheltä ja sai haluamansa vastauksen, jonka oitis riensi julkistamaan. Oikeudellista pätevyyttä muistamattomuudella ei tästä huolimatta edelleenkään ole, mikä on hyvä muistaa, kun muistaminen taas lakkaa olemasta yliarvostettua.

 

Lapsen kaltaiseksi tuli myös Keskisuomalaisen päätoimittaja Erkki Laatikainen, joka tilasi maakunnaltaan "ehdottoman lujaa myötämieltä" Maurille. No, ainakin Pekkarisen ja Laatikaisen välit säilyvät lämpiminä tällä nelossivun sivalluksella, mutta yleisemmin se viestii vain siitä, että jälkimmäisen eläkkeelle siirtymisen aika ei koita yhtään liian aikaisin.