SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen on ilmaissut halunsa luotsata hahmotonta puoluettaan keskustan suuntaan. Matka näyttää kuitenkin olevan pitkä. Pestinsä alkajaisiksi Urpilainen sai ilman omaa ansiotaan rangaistuspotkun, mutta loka ei lentänyt edes maalipuihin asti ja 20000 euron paikka tuhrautui hymistelyyn ja hyssyttelyyn. Toki on huomattava, ettei SDP:llä ole kauheasti kanttia elämöidä, koska puhdasta vaalirahaa ei löydy senkään pusseista.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Joka tapauksessa vastaiskun pitäisi tulla järjestelmän sisältä, sillä kansa on tyhmää kuin keskustan kenttäväki. Aiemmin yliolentoina esiintyneille kärkimiehille sallitaan lastentarhatasoiset selitykset, joiden mukaan yksi ei tiedä, toinen ei muista ja kolmas ehtii unohtaa. Median kiusaamina vielä pidetään näitä ajojahdin kohteeksi joutuneita urhoja. Kaikki näyttää olevan mahdollista.

 

Turvatusta selustasta huolimatta syke nousi varmasti joka miehellä. Matti Vanhanen, jolla ei ole Jarmo Korhosen pelimiehen taitoja, vetäytyi ylimielisyyden suojiin ja pakeni varmemmaksi vakuudeksi maasta. Yllättäen tiukimmille joutui Korhostakin ketterämpi Mauri Pekkarinen, joka näihin asti on pitänyt tapanaan tietää, muistaa ja olla unohtamatta. "Eihän voikaan tehdä mitään väärää, jos ei muista?" kyseli tilapäisesti taantunut ministeri oikeusasiamieheltä ja sai haluamansa vastauksen, jonka oitis riensi julkistamaan. Oikeudellista pätevyyttä muistamattomuudella ei tästä huolimatta edelleenkään ole, mikä on hyvä muistaa, kun muistaminen taas lakkaa olemasta yliarvostettua.

 

Lapsen kaltaiseksi tuli myös Keskisuomalaisen päätoimittaja Erkki Laatikainen, joka tilasi maakunnaltaan "ehdottoman lujaa myötämieltä" Maurille. No, ainakin Pekkarisen ja Laatikaisen välit säilyvät lämpiminä tällä nelossivun sivalluksella, mutta yleisemmin se viestii vain siitä, että jälkimmäisen eläkkeelle siirtymisen aika ei koita yhtään liian aikaisin. 

 

 

 

Järjellisen toiminnan saralla huomiota herättämättä esiintynyt asuntoministeri Jan Vapaavuori on toivon mukaan löytämässä valon. Ainakin hän vastustaa pontevasti Vihtiin suunniteltua Idea Park –hirvitystä, mikä on oikein myönteinen ilmiö. Taantuma sitä vastoin uhkaa keskustan Antti Rantakangasta, jolla aika ajoin on ollut olevinaan otettakin. Nyt mies joka tapauksessa lepertelee lapsen tasolla ja kyselee, onko kokoomus rajoittamassa elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä. Pikaista paranemista!

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Myös kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Pekka Ravi on ottanut kantaa ja tehnyt sen yhtä säkenöivästi kuin taannoin Tapaus Kanervassa.

 

”Ei meillä ole asiassa yhtä kokoomuslaista linjaa”, hän julistaa. (Helsingin Sanomat 15.5.2008) Kuinka linjaa voisikaan olla tässä, kun sitä ei näy missään muussakaan?

 

Ei ihme, että kokoomus nauttii suurinta suosiota kansan keskuudessa – se kun on ihan kansan näköinen. Ravin lisäksi tästä on kantanut vastuuta Pauli ”Spurgunpoika” Leppäaho, joka lupasi erota puolueesta sen jälkeen, kun hänen analyyttisiä lausuntojaan oli tulkittu väärin. Mahtoi aatetovereita harmittaa, kun Leppäaho pyörsikin puheensa huomattuaan, ettei henkisen kodin vaihtaminen niin vain onnistu hänenlaiseltaan moniosaajalta.

 

Valtio selvittää, haluaisivatko pissaliisat ja mopopojat hetkeksi lopettaa Ärrän edessä räkimisen ja siirtyä sisätiloihin – kunnallisvaalien äänestyskoppiin. Viimevuotisten tietojen perusteella ei paljon kiinnosta, vaikka joku kyllä voisi äänestääkin tai emmä tiedä tai niinkun silleen.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

”Politiikan riisuminen ja tuominen osaksi nuorten arkea on tärkeää sekä nuorille että politiikalle”, sanoo nuorisoasioista vastaava ministeri Stefan Wallin. Hän ei ilmeisesti ole huomannut, että riisuttua mallia ei tarvitse enää tavoitella, sillä kansanomaisuudesta vastaavat ministerit Ilkka Kanerva (ex) ja Matti Vanhanen ovat jo hoitaneet homman.

 

Yhtä jalkaa äänestysikärajan laskemisen kanssa pitäisi korjata toista keskeistä limittiä, jonka tiimoilta on jo saatu rohkaisevia tutkimustuloksia Vantaan aikuisilta. Heistä moni on sitä mieltä, että jo 16-vuotias on kykeneväinen päättämään omasta alkoholinkäytöstään. Oikeesti – siistii! Myytäköön siis jatkossa väkeviä tasapuolisesti kaikille äänestysikäisille, niin päästään samalla eroon vanhanaikaisesta ja usein hankalaksi koetusta hakumiesmenettelystä.