Ilkka Kanerva ei lopulta tarttunutkaan ristiin – turvallisuussyistä. Perustelu on järkevä, vaikka kyselyn mukaan vain vajaa viidennes kansasta on valmis naulitsemaan ministerin. Lopuille houkille anteeksipyyntö riittää syntien sovittamisen välikappaleeksi.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Helsingin keskustassa sen sijaan mies nostettiin ristille hurmehenkisten, väkivaltaan yllyttävien huutojen saattelemana. Viimeaikaisten tapahtumien valossa tämän pitäisi herättää keskustelua. Nyt pahoitellaan ainoastaan epäsuotuisia sääoloja, joiden vuoksi silminnäkijöiden joukko jäi odotettua pienemmäksi. Armotonta menoa…

Suhtautuminen Via Crucis –kuvaelmaan – siis Helsingin, ei Turun – on vähintään erikoista. Väkivallan esittäminen ja pyhittäminen julkisella paikalla ulkoilmassa nähdään suotavana, mutta ristiinnaulitsemisen kuvaaminen teatterin näyttämöllä tai elokuvassa tuomitaan.

Samassa johdonmukaisuuden sarjassa eräitä hiertää edelleen Mannerheim-animaatio, joka ennen esittämistään sai enemmän katsojapalautetta kuin esittämisen jälkeen. Avoin eurooppalaistunut suomimieli hyväksyy kyllä homouden, mutta ei sitä, että siitä epäiltäisiin kunnioitettua sotasankaria. Hänen paikkansahan on kaapin päällä.