Kävi kuten tiimiläiset ennustivat: Ike nousee pintaan ongenkohon lailla. Alkuviikosta Kanerva oli jo valmis itkemään pettymystään Kataiseen ja pitämään kokemaansa kohtuuttomana. Yhden yön aikana itsekin paljon ehtinyt ex-ministeri ihmetteli, kuinka Katainen saattoi pystyä samaan – tässä tapauksessa hukkaamaan luottamuksensa.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Ilkka Kanervan kokemuksella varustettu henkilö tuskin voi vakavissaan väittää, että uskoo kirjaimellisesti kaiken kuulemansa. Sanoja, muotoja ja vivahteita mieleisekseen tulkitsevat ammattipoliitikot varmasti tietävät, millaisia mittavirheitä mihinkin lausuntoon saattaa sisältyä. Joskus voidaan tarkoittaa jopa täysin päinvastaista kuin mitä sanotaan.

Ex-miehet ovat lähteneet joukolla liikkeelle, sillä myös entinen kansanedustaja Petri Neittaanmäki intoutui puolustamaan Kanervaa sanomalehti Keskisuomalaisessa. (14.4.2008) Edustaja-ajastaan vähäisin menestyksin selvinnyt Neittaanmäki ei tuo puheenvuorossaan esille mitään uutta. ”Yksityiselämässä tapahtuneesta kömmähdyksestä” kirjoittaminen edustaa lähinnä lehtien tekstiviestipalstoilla nähtyjä kannanottoja. Matti Vanhasen taannoisiin vannotuksiin taas on turha vedota, koska pääministerillä oli noihin(kin) aikoihin ns. oma lehmä ojassa. Tämä piti puheet vielä tavanomaistakin pyöreämpinä.

Palavimmillaan Neittaanmäki on loppuhuipennuksessa, jossa hän ihmettelee sitä, kuinka ”monet poliitikotkin asettuivat puolustamaan mieluummin median toimintaa kuin omaa kollegaansa”. Hyvä veli –käytännön sokeana kannattajana Neittaanmäki ei luonnollisestikaan voi hyväksyä sitä, että media osallistuu poliittiseen päätöksentekoon. Se on kuitenkin hyväksyttävää varsinkin silloin, kun järjestelmä ei siihen kykene.