<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Joka tapauksessa vastaiskun pitäisi tulla järjestelmän sisältä, sillä kansa on tyhmää kuin keskustan kenttäväki. Aiemmin yliolentoina esiintyneille kärkimiehille sallitaan lastentarhatasoiset selitykset, joiden mukaan yksi ei tiedä, toinen ei muista ja kolmas ehtii unohtaa. Median kiusaamina vielä pidetään näitä ajojahdin kohteeksi joutuneita urhoja. Kaikki näyttää olevan mahdollista.

Turvatusta selustasta huolimatta syke nousi varmasti joka miehellä. Matti Vanhanen, jolla ei ole Jarmo Korhosen pelimiehen taitoja, vetäytyi ylimielisyyden suojiin ja pakeni varmemmaksi vakuudeksi maasta. Yllättäen tiukimmille joutui Korhostakin ketterämpi Mauri Pekkarinen, joka näihin asti on pitänyt tapanaan tietää, muistaa ja olla unohtamatta. "Eihän voikaan tehdä mitään väärää, jos ei muista?" kyseli tilapäisesti taantunut ministeri oikeusasiamieheltä ja sai haluamansa vastauksen, jonka oitis riensi julkistamaan. Oikeudellista pätevyyttä muistamattomuudella ei tästä huolimatta edelleenkään ole, mikä on hyvä muistaa, kun muistaminen taas lakkaa olemasta yliarvostettua.

Lapsen kaltaiseksi tuli myös Keskisuomalaisen päätoimittaja Erkki Laatikainen, joka tilasi maakunnaltaan "ehdottoman lujaa myötämieltä" Maurille. No, ainakin Pekkarisen ja Laatikaisen välit säilyvät lämpiminä tällä nelossivun sivalluksella, mutta yleisemmin se viestii vain siitä, että jälkimmäisen eläkkeelle siirtymisen aika ei koita yhtään liian aikaisin. 

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Myös kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Pekka Ravi on ottanut kantaa ja tehnyt sen yhtä säkenöivästi kuin taannoin Tapaus Kanervassa.

”Ei meillä ole asiassa yhtä kokoomuslaista linjaa”, hän julistaa. (Helsingin Sanomat 15.5.2008) Kuinka linjaa voisikaan olla tässä, kun sitä ei näy missään muussakaan?

Ei ihme, että kokoomus nauttii suurinta suosiota kansan keskuudessa – se kun on ihan kansan näköinen. Ravin lisäksi tästä on kantanut vastuuta Pauli ”Spurgunpoika” Leppäaho, joka lupasi erota puolueesta sen jälkeen, kun hänen analyyttisiä lausuntojaan oli tulkittu väärin. Mahtoi aatetovereita harmittaa, kun Leppäaho pyörsikin puheensa huomattuaan, ettei henkisen kodin vaihtaminen niin vain onnistu hänenlaiseltaan moniosaajalta.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

”Politiikan riisuminen ja tuominen osaksi nuorten arkea on tärkeää sekä nuorille että politiikalle”, sanoo nuorisoasioista vastaava ministeri Stefan Wallin. Hän ei ilmeisesti ole huomannut, että riisuttua mallia ei tarvitse enää tavoitella, sillä kansanomaisuudesta vastaavat ministerit Ilkka Kanerva (ex) ja Matti Vanhanen ovat jo hoitaneet homman.

Yhtä jalkaa äänestysikärajan laskemisen kanssa pitäisi korjata toista keskeistä limittiä, jonka tiimoilta on jo saatu rohkaisevia tutkimustuloksia Vantaan aikuisilta. Heistä moni on sitä mieltä, että jo 16-vuotias on kykeneväinen päättämään omasta alkoholinkäytöstään. Oikeesti – siistii! Myytäköön siis jatkossa väkeviä tasapuolisesti kaikille äänestysikäisille, niin päästään samalla eroon vanhanaikaisesta ja usein hankalaksi koetusta hakumiesmenettelystä.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Mutta Malagasta myötäelämisen symboleina maailmalla tunnetut suomalaiset ovat saaneet paljon irti. Harmi vain, että ihan jokaisella ei ole ollut mahdollisuutta käydä viemässä kynttilää tienvarteen. Onneksi Iltalehden ja Ilta-Sanomien työntekijät uurastivat vaivojaan säästämättä, jotta tarjolle saatiin runsaasti sanaa – jopa viimeistä – ja kuvaa. Lentokenttäotosten tiiviistä tunnelmasta ja aurinkolasein verhoilluista, turvonneista kasvoista tulvahti ihan mieleen jääkiekkoleijonien ”torilla tavataan” –henkiset, legendaariset kotiinpaluut.

Niiden, jotka ovat kantaneet osansa yhteisestä taakasta lukemalla kaiken kirjoitetun ja vielä jaksaneet päivitellä sitä työpaikallaan, on hyvä käydä kirkastuneina kohti uusia koettelemuksia, Eurovision laulukilpailua ja jääkiekon MM-kisoja.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Ilkka Kanervan kokemuksella varustettu henkilö tuskin voi vakavissaan väittää, että uskoo kirjaimellisesti kaiken kuulemansa. Sanoja, muotoja ja vivahteita mieleisekseen tulkitsevat ammattipoliitikot varmasti tietävät, millaisia mittavirheitä mihinkin lausuntoon saattaa sisältyä. Joskus voidaan tarkoittaa jopa täysin päinvastaista kuin mitä sanotaan.

Ex-miehet ovat lähteneet joukolla liikkeelle, sillä myös entinen kansanedustaja Petri Neittaanmäki intoutui puolustamaan Kanervaa sanomalehti Keskisuomalaisessa. (14.4.2008) Edustaja-ajastaan vähäisin menestyksin selvinnyt Neittaanmäki ei tuo puheenvuorossaan esille mitään uutta. ”Yksityiselämässä tapahtuneesta kömmähdyksestä” kirjoittaminen edustaa lähinnä lehtien tekstiviestipalstoilla nähtyjä kannanottoja. Matti Vanhasen taannoisiin vannotuksiin taas on turha vedota, koska pääministerillä oli noihin(kin) aikoihin ns. oma lehmä ojassa. Tämä piti puheet vielä tavanomaistakin pyöreämpinä.

Palavimmillaan Neittaanmäki on loppuhuipennuksessa, jossa hän ihmettelee sitä, kuinka ”monet poliitikotkin asettuivat puolustamaan mieluummin median toimintaa kuin omaa kollegaansa”. Hyvä veli –käytännön sokeana kannattajana Neittaanmäki ei luonnollisestikaan voi hyväksyä sitä, että media osallistuu poliittiseen päätöksentekoon. Se on kuitenkin hyväksyttävää varsinkin silloin, kun järjestelmä ei siihen kykene.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Vanhasen media-arvo laskenee jo alkavalla viikolla, sillä Ilkka Kanerva on palaamassa edustamaan kansaa. Tänään Kanerva nähtiin ohjaamassa nuoria hyvien harrastusten pariin, mutta omia harrastuksiaan hän ei vielä ollut valmis kommentoimaan. Kun se aika koittaa, saadaan pitkästä aikaa oikeita uutisia turhanaikaisten turvatakuiden sijaan.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Huonosti kanavoidun uhon sijaan Vanhanen – Kanervan lailla valtaeliittiin kuuluva, tekstaava ja valehteleva mies, jonka yksityisten suhdanteiden heilahtelut luetaan lehdistä – voisi harjoitella nöyryyttä ja kiitollisuutta. Yhtä lailla hänet olisi voinut lähettää kansanedustajaksi alennettuna johonkin jännään paikkaan.

Kansanedustajaksi lyömisestä voi parantua, mutta aikaa se vie. Kanervan sairausloma jatkuu vielä tämän viikon. Hoitoihin kuuluu muun muassa läheisten tukea, jonka käsitettä Ike-tiimi avasi sunnuntain Helsingin Sanomissa. Samalla tuli vastattua kysymykseen "Miksi turkulaisille nauretaan?"

Nimimiestään sokeasti liehakoivan yhteisön houreet muistuttavat muiden lahkojen toimintamalleja: tosiasioita yksinkertaisesti kieltäydytään näkemästä. Tiimiläisille Kanervan erottaminen oli ajojahti.

"Mielestäni tässä tekstiviestitapauksessa on kyse yksityiselämästä, josta Kanerva ei ole vastuussa sen enempää minulle kuin äänestäjillekään, vaan Jumalalle ja läheisilleen", todistaa Matti Vanto, Ike-tiimin luottomies.

Jos näillä eväillä saavutetaan syksyn kunnallisvaaleissa "kaikkien aikojen äänisaalis", jota jo Kanervalle povaillaan, varsinaissuomalaiset ovat vielä luultuakin vähälahjaisempia.

Hymyn julkaisemien tekstiviestien määrä oli riittävä, kuten etukäteenkin painotettiin, mutta palan painikkeeksi mediassa on julkaistu valituista paloista myös viittomakielisiä versioita. Yllä olevassa näytteessä viitotaan viesti ”Miten ois koskettaa yökerhossa sua sormilla?”

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Kuva kertoo enemmän kuin kuusi sanaa: alapään jutuista ei ollut kysymys, mitä etenkin kokoomuslaisten piirissä pidettiin keskeisenä yksityiskohtana.